luukku 5

On hauras elämä,
 kirkas ja hämärä,
 voimassaan väkevä,
 hetkessä särkyvä.
 Läpinäkyvä.
 Se antaa enemmän
 jos pyytää vähemmän.
 Vain hetken kestävä,
 hauras on elämä.
http://www.letssingit.com/hector-lyrics-hauras-rrf65ld#ixzz4Nkg3X8ms
Vuosi on kulunut niistä valvotuista öistä, stressistä ja pelosta jota tiedon puute varjosti. Pelkäsin koska en tiennyt. Pelkäsin menetystä.




Vuonna 2015 olin ratsastusleirillä ja oli tiistai ilta. Palasimme leiritalolle pitkän päivän jälkeen. Avasin puhelimen ja näin 5 puhelua isältäni ja viestin "soita HETI kun pystyt." Tiesin ettei isäni soita turhaan ja sydämeni jätti muutaman lyönnin välistä. Laitoin viestin, että nyt voit soittaa koska en vain itse kyennyt soittamaan. Isäni soitti.




Puhelimeen vastatessa tervehdin ja tuli todella pitkä hiljaisuus. Isäni sanoi "Äitisi on pudonnut hevosen selästä ja on nyt sairaalassa." En kyennyt vastaamaan mitään ja teki sydämeni pohjasta mieli painaa punaista luuria ja heittää puhelin mäkeen, alkaa itkemään ja vajota maan alle. Isäni viimeiset puheet menivät aivan sumuun. Leirillä mietin miksi miksi tämä tapahtui. Puhelusta seuraavana päivänä kuulin selkärangan murtumista ja leikkauksesta. (saatoin kuulla aiemminkin, mutta en vaan voinut ajatella mitään.)




Ratsastusleirin jälkeen isäni haki minut leiriltä. Autossa oli painostava hiljaisuus ja kuulin äitini on teho-osastolla. Sairaalassa hän monien vaiheiden kautta pääsi hieman ennen joulua kotiin. 💖




Tapahtumat saivat kunnioittamaan elämän haurautta ja suhtautumaan enemmän tunteella pieniinkin asioihin. Olen ikuisesti kiitollinen niistä pienistä asioista joiden ansiosta minulla on vielä äitini. Tätä postausta ei ole ollut helppoa kirjoittaa kaikki pienet yksityiskohdat huomioiden.