Luukku 24

Hyvää joulua ja nauttikaahan kuvista, mukana myös pieni joulu novelli.

Perheeseeni kuuluu äiti, isä, minä, sekä kaksoissiskoni. Sisareni kanssa synnyimme kymmenen vuotta sitten lähellä jouluaattoa. Olemme lähes samanlaisia ulkonäöllisesti, mutta tutustuttuasi meihin huomaat, että olemme kuin yö ja päivä, kirjaimellisesti. Tämä tarina kertoo hieman erilaisista luonteistamme.

Eräänä kesänä kävellessämme siskoni kanssa keskustelimme tapamme mukaan moraalista. Sisareni mielestä hän on aina oikeassa, hän osaa kaiken. Hän on kuin maailman napa ja kaikki omaisuus kuuluu hänelle. Entä millainen minä olen? Yritän ajatella aina muita. Minulla jos pitäisi valita ateria minulle vai korppu tarvitsevalle annan sen tarvitsevalle. Minä myöskin aina haluan oppia muilta ja olen todella epävarma. Kävimme taas keskustelua joulun tarkoituksesta. Sisareni ei haluaisi jakaa omaisuuttaan, antaa lahjoja tai ajatella lähimmäisiään edes jouluna. Minä en koskaan ymmärrä häntä.

Lähellä joulua sisareni kysyi, en kai anna lahjoja. Vastasin mitä oikein luulet. Sain ankaran mulkaisun. Halusin silti jakaa joulun ajatusta lähimmäisen rakkaudesta. Joululoman alkaessa ja koulun päättyessä aloin tapani mukaan huolehtia muista. Jätin syömättä antaessani muille, Annoin vaatteeni muille. Tein mitä vain muiden vuoksi. Laihduin, menetin lihaksiani, mutta olin onnellinen, vaikka annoin enkä saanut mitään.

Painoni ollessa puolet alkuperäisestä, sekä omistaessani yhden vaatekerran, en ollut alkuperinkään ylipainoinen päinvastoin. Rakas sisareni kysyi, ”miksi pidän huolta muista enkä itsestäni?” Vastasin yhden sanan ”lähimmäisen rakkaus.” Hän antoi leipänsä puolet vaatekaapistaan ja kysyi ”Onko tämä sitä?” Nyökkäsin, itkien onnesta.

Hyvällä maulla saa kommentoida kuvia ja novellia! Nauttikaahan joulusta! <3