Arvoisa Neilikka. Olethan tietoinen kuinka paljon sinua rakastetaan ja arvostetaan. Olet minulle jotain paljon suurempaa kuin vain hevonen. Olet minulle myös kultaakin kalliimpi.
Olet monesti ollessani hajoamispisteessä kevyesti tönäissyt pois murheista. Olet myös oman olemiseni horjuessa uskollisesti tukenut.
Itken tätä kirjoittaessa, kun mietin kuinka paljon olet joutunut minua tukea. Itken myös, koska olet sanoinkuvaamattoman tärkeä minulle ja monelle muulle.
Nyt vasta kun en ole muutaman viikon aikana nähnyt sinua päivittäin olen alkanut ymmärtää kuinka suuret tunnesiteet minulla sinuun on.
Toivoisin, että voisin jollain keinolla kertoa kuinka paljon rakastan ja arvostan sinua.
Välillä on ollut huonoa hetkiä ja on tuntunut toivottomalta, mutta olet aina meidän rakas Neilikka.
Täytyy myös muistaa kertoa, että vaikka olen uhannut myydä sinut kun on ollut huonoa hetkiä, niin olet sisimmässäni niin tärkeä ja rakas, etten millään hinnalla pystyisi myydä sinua. Olet myös tukenut niin monessa suossa, ettei sinusta voi luopua.
Olet myös silloin kun olen pelännyt tai en ole tiennyt miksi jatkaa elämistä olet joko turvalla pehmeästi tökännyt tai vienyt ratsuna pelottavan esteen yli tai ohi. Myös tuodessani herkun sinulle saat minut tuntemaan itseni tärkeäksi ja arvostetuksi ja tuntuu kuin joku välittäisi.
Myöskään se ettei sinulle aina sanota kulta tai rakas ei vähennä arvoasi. Sinä vaan sillä hetkellä et välttämättä toimi halutulla tavalla niin sinulle saatetaan sanoa ei niin hienosti. Silti sinä olet mäen kaunein Neilikka, paras ystäväni, kullannuppu ja mikä tärkeintä perheenjäsen.
Täytyy myös mainita että ainakin minut olet monesti pelastanut kun olen ollut pohjalla. Tälläkertaa se vaan ei riittänyt vaikka yritit.
Sydämellisin terveisin Aili
Ps. Kiitos aivan kaikesta !
keskiviikko 19. syyskuuta 2018
sunnuntai 16. syyskuuta 2018
Tarina
Olipa kerran kaksi
tyttöä, jotka ovat sisaruksia. Liisa eli vanhempi sisaruksista on
ujo, hiljainen, arka. Hän myös stressaai paljon ja ahdistuui
äärettömän helposti. Lotta on rohkea, reipas avulias, sekä aina
kaikessa mukana.
Liisa myös on
äärimmäisen tunnollinen ja yrittää aina parhaansa. Lotta taas
tekee asiat vain niin hyvin kuin on tarve. Koulussa Lotta tekee vain
tarvittavan, mutta silti keskiarvo on 9,8. Liisa taas opiskelee niin
paljon kuin ehtii, eikä tee muuta kuin opiskele ja välillä käy
tallilla ja partiossa. Liisan keskiarvo on kutosen luokkaa… Lotasta
ei ole paljoa kerrottavaa, mutta voisin Liisasta vähän kertoa. Hän
on siis tällähetkellä lukiossa, samoin kuin siskonsa. Liisalle
kaikki koulussa on vaikeaa.
Liisalla on siis
lukihäiriö ja kaikki lukeminen on vaikeaa, esiintyminen ahdistaa
suunnattomasti, ja esseiden palauttaminen on vaikeaa. Liisa on nyt
neljättä vuotta lukiossa.
Liisalla on taustaa
koulukiusaamisen puolelta, joten se tekee hänestä entistä aremman.
Liisan peruspäivä
on arkena sellainen, että hän koulumatkalla opiskelee, koulussa
opiskelee, jossain vaiheessa käy tallilla tai partiossa,ja jatkaa
opiskelua. Joinain öinä kun on oikein paha olla hän opiskelee
yölläkin.
Ettei Liisan elämä
olisi liian helppoa niin hän vaatii itseltään mahdottomia
suorituksia.
Liisalla on se
ongelma kun hän vaatii itseltään niin palon ettei onnistu siinä
hän ahdistuu eikä saa onnistumisia.
Tällä hetkellä
Liisa on niin syvällä kuopassa ja kärsii monenlaisista
sairauksista, ettei hän enää edes nää toivoa.
PS. jos joku ei
ymmärtänyt niin olen Liisa ja tavoiteminäni olisi Lotta.
keskiviikko 12. syyskuuta 2018
Kuulumisia
Toisaalta tänä vuonna on tapahtunut ihan hirveästi kaikkea.
Olemme esimerkiksi olleet muutamissa kisoissa ilman sijoituksia. Jälkimmäisissä
Kangasalan kisoissa tamma oli jopa hieman laiska kun oli koko verryttelyn huudellut
muille hevosille.
Tamman kanssa olemme viime viikkoihin asti valmentautuneet
aktiivisesti ja kävimme jopa toisella tallilla reilun viikon treenilomalla.
Neilikan tammamaiseen tapaan on ollut hetkiä, jolloin kaikki on ollut ihanaa,
mutta huonoja hetkiäkin on sattunut matkan varrelle.
Tässä postauksessa avaan myös hieman, miksi kesätauko on
venynyt näin pitkälle, ettekä ole kuulleet meistä.
Tämän kaiken takana on siis se kun opiskelin kesälomalla ja
stressasin liikaa, jolloin sairastuin henkisesti. Olen alkanut ahdistua lähes
kaikesta. Vielä en ole saanut diagnoosia mikä minua vaivaa. Emme siis Neilikan
kanssa ole treenanneet muutamaan viikkoon vaan muut ovat ystävällisesti häntä
hoivanneet. Olen myös kehittänyt itselleni taipumuksen panikoida erinäisistä
asioista.
Koulusta olen nyt siis sairaslomalla ja keskityn vain
toipumiseen.
Palataanpa Neilikkaan. Hän voi erittäin hyvin. Viimekerralla
kengittäjä löysi sädemätää eli sitä nyt hoidellaan. Neilikka on myös vihdoin
löytänyt kurveilleen sopivan ruokavalion. Hän on myös onneksi liikkunut
erinäisten tahojen avulla erittäin hyvin. Täytyy muistaa kiittää kaikkia
asianomaisia kun olette hoitaneet rakastani, vaikka olen poissa kuvioista. Neilikka on alkanut löytää itsestään myös työhevospuolen.
En vielä tiedä koska palaamme taas normaaliin arkeen, mutta
nyt elämme vain päivä kerrallaan.
Jonain päivänä voin kirjoittaa tarkemmin tästä tilanteesta
jos haluatte. Alkuun vastailen kyllä vain yksityisviesteillä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)