keskiviikko 19. syyskuuta 2018

Kirje Neilikalle

Arvoisa Neilikka. Olethan tietoinen kuinka paljon sinua rakastetaan ja arvostetaan. Olet minulle jotain paljon suurempaa kuin vain hevonen. Olet minulle myös kultaakin kalliimpi.

Olet monesti ollessani hajoamispisteessä kevyesti tönäissyt pois murheista. Olet myös oman olemiseni horjuessa uskollisesti tukenut.

Itken tätä kirjoittaessa, kun mietin kuinka paljon olet joutunut minua tukea. Itken myös, koska olet sanoinkuvaamattoman tärkeä minulle ja monelle muulle.

Nyt vasta kun en ole muutaman viikon aikana nähnyt sinua päivittäin olen alkanut ymmärtää kuinka suuret tunnesiteet minulla sinuun on.

Toivoisin, että voisin jollain keinolla kertoa  kuinka paljon rakastan ja arvostan sinua.

Välillä on ollut huonoa hetkiä ja on tuntunut toivottomalta, mutta olet aina meidän rakas Neilikka.

Täytyy myös muistaa kertoa, että vaikka olen uhannut myydä sinut kun on ollut huonoa hetkiä, niin olet sisimmässäni niin tärkeä ja rakas, etten millään hinnalla pystyisi myydä sinua. Olet myös tukenut niin monessa suossa, ettei sinusta voi luopua.

Olet myös silloin kun olen pelännyt tai en ole tiennyt miksi jatkaa elämistä olet joko turvalla pehmeästi tökännyt tai vienyt ratsuna pelottavan esteen yli tai ohi. Myös tuodessani herkun sinulle saat minut tuntemaan itseni tärkeäksi ja arvostetuksi ja tuntuu kuin joku välittäisi.

Myöskään se ettei sinulle aina sanota kulta tai rakas ei vähennä arvoasi. Sinä vaan sillä hetkellä et välttämättä toimi halutulla tavalla niin sinulle saatetaan sanoa ei niin hienosti. Silti sinä olet mäen kaunein Neilikka, paras ystäväni, kullannuppu ja mikä tärkeintä perheenjäsen.

Täytyy myös mainita että ainakin minut olet monesti pelastanut kun olen ollut pohjalla. Tälläkertaa se vaan ei riittänyt vaikka yritit.

Sydämellisin terveisin Aili

Ps. Kiitos aivan kaikesta !

sunnuntai 16. syyskuuta 2018

Tarina

Olipa kerran kaksi tyttöä, jotka ovat sisaruksia. Liisa eli vanhempi sisaruksista on ujo, hiljainen, arka. Hän myös stressaai paljon ja ahdistuui äärettömän helposti. Lotta on rohkea, reipas avulias, sekä aina kaikessa mukana.

Liisa myös on äärimmäisen tunnollinen ja yrittää aina parhaansa. Lotta taas tekee asiat vain niin hyvin kuin on tarve. Koulussa Lotta tekee vain tarvittavan, mutta silti keskiarvo on 9,8. Liisa taas opiskelee niin paljon kuin ehtii, eikä tee muuta kuin opiskele ja välillä käy tallilla ja partiossa. Liisan keskiarvo on kutosen luokkaa… Lotasta ei ole paljoa kerrottavaa, mutta voisin Liisasta vähän kertoa. Hän on siis tällähetkellä lukiossa, samoin kuin siskonsa. Liisalle kaikki koulussa on vaikeaa.

Liisalla on siis lukihäiriö ja kaikki lukeminen on vaikeaa, esiintyminen ahdistaa suunnattomasti, ja esseiden palauttaminen on vaikeaa. Liisa on nyt neljättä vuotta lukiossa.

Liisalla on taustaa koulukiusaamisen puolelta, joten se tekee hänestä entistä aremman.

Liisan peruspäivä on arkena sellainen, että hän koulumatkalla opiskelee, koulussa opiskelee, jossain vaiheessa käy tallilla tai partiossa,ja jatkaa opiskelua. Joinain öinä kun on oikein paha olla hän opiskelee yölläkin.

Ettei Liisan elämä olisi liian helppoa niin hän vaatii itseltään mahdottomia suorituksia.

Liisalla on se ongelma kun hän vaatii itseltään niin palon ettei onnistu siinä hän ahdistuu eikä saa onnistumisia.

Tällä hetkellä Liisa on niin syvällä kuopassa ja kärsii monenlaisista sairauksista, ettei hän enää edes nää toivoa.


PS. jos joku ei ymmärtänyt niin olen Liisa ja tavoiteminäni olisi Lotta.

keskiviikko 12. syyskuuta 2018

Kuulumisia


Toisaalta tänä vuonna on tapahtunut ihan hirveästi kaikkea. Olemme esimerkiksi olleet muutamissa kisoissa ilman sijoituksia. Jälkimmäisissä Kangasalan kisoissa tamma oli jopa hieman laiska kun oli koko verryttelyn huudellut muille hevosille.

Tamman kanssa olemme viime viikkoihin asti valmentautuneet aktiivisesti ja kävimme jopa toisella tallilla reilun viikon treenilomalla. Neilikan tammamaiseen tapaan on ollut hetkiä, jolloin kaikki on ollut ihanaa, mutta huonoja hetkiäkin on sattunut matkan varrelle.

Tässä postauksessa avaan myös hieman, miksi kesätauko on venynyt näin pitkälle, ettekä ole kuulleet meistä.

Tämän kaiken takana on siis se kun opiskelin kesälomalla ja stressasin liikaa, jolloin sairastuin henkisesti. Olen alkanut ahdistua lähes kaikesta. Vielä en ole saanut diagnoosia mikä minua vaivaa. Emme siis Neilikan kanssa ole treenanneet muutamaan viikkoon vaan muut ovat ystävällisesti häntä hoivanneet. Olen myös kehittänyt itselleni taipumuksen panikoida erinäisistä asioista.

Koulusta olen nyt siis sairaslomalla ja keskityn vain toipumiseen.

Palataanpa Neilikkaan. Hän voi erittäin hyvin. Viimekerralla kengittäjä löysi sädemätää eli sitä nyt hoidellaan. Neilikka on myös vihdoin löytänyt kurveilleen sopivan ruokavalion. Hän on myös onneksi liikkunut erinäisten tahojen avulla erittäin hyvin. Täytyy muistaa kiittää kaikkia asianomaisia kun olette hoitaneet rakastani, vaikka olen poissa kuvioista. Neilikka on alkanut löytää itsestään myös työhevospuolen.

En vielä tiedä koska palaamme taas normaaliin arkeen, mutta nyt elämme vain päivä kerrallaan.

Jonain päivänä voin kirjoittaa tarkemmin tästä tilanteesta jos haluatte. Alkuun vastailen kyllä vain yksityisviesteillä.