Mitä aurinko ja sen lasku merkitsevät minulle?

-Rakkaus

-Valo

-Vuodenajat

-Ilo

-Lämpö

-Suru

-Pimeys

-Häpeä

-Masennus

-Ahdistus

-Elämän loppuminen

-Alku

-Mahdollisuus

-Muistoja

-Elämän realiteetit

-Pettymys

-Kylmä

-Synkkyys

-Onni

-Raikkaus

Luontopolku

Olen Lili. Olen nuori tyttö. Täytin juuri 9 vuotta. Minua on kuvattu kauniiksi, ahkeraksi, ystävälliseksi ja yritän aina parhaani. Nyt kerron vähän mitä tapahtui kun täytin 9 vuotta. 

Aamulla ennen kouluun lähtöä äitini tuli laulamaan ja toivottamaan hyvää syntymäpäivää. Hän kertoi, että koulun jälkeen juhlimme oikein kunnolla. Sain häneltä myös pussin karkkia kouluun viemiseksi. Meillä on siis koulussa tapana viedä karkkia kun on syntymäpäivä. 

Koulussa en jaksanut oikein keskittyä kun odotin koko päivän kotiin pääsyä. Onneksi oli lyhyt päivä.

Koulun jälkeen juoksin kotiin niin kovaa kuin pääsin. Autot tööttäilivät kun en yhtään katsonut kun ylitin tietä. Äitini tuli ovelle vastaan, kun soitin ovikelloa. 

Menimme pöydän ääreen ja äitini toi ison kuusen muotoisen täytekakun. Saatuani palan kakkua kysyin mitä saan lahjaksi. Hän kysyi haluanko mennä katsomaan vastasin myöntävästi. Söimme kakku palamme loppuun. 

Kyselin äidiltäni koko ajan minne ollaan matkalla. Metsän reunassa, polun päässä äitini muistutti kuinka olin jo pitkään anellut lupaa mennä tutkimaan läheistä metsää. Hän kertoi, että olisin riittävän vanha saadakseni mennä tutkimaan sitä. Sanoin syvimmät kiitokseni ja kerroin kuinka kiitollinen olen.

Juoksin innosta kihisten metsään. En kuullut äitini sanoja.

Hiljensin vauhtia ja aloin katsella ympärilleni. Haistelin, katselin ja tunnustelin. Olin innoissani. Kaikki nämä värit, hajut ja sammal jalkojeni alla. Eri sävyt ja värit, tuoreen metsän tuoksu. Kaikki oli vain niin upeaa. 

Kauempana näin upean ilmestyksen. Siellä oli uskomattoman upea kauris. Menin kyykkyyn ja aloin puhumaan rauhoittavasti. Hätkähdin, ihan kuin olisin kuullut puhetta. Kauris tuli lähemmäs. Säikähdin, ihan kuin ymmärtäisin kaurista. Jatkoin rauhallista puhetta. Seuraavassa hetkessä tuo valtavan upea eläin oli vieressäni.

Juteltuamme iltaan asti, myös ilves liittyi seuraamme. Lopulta kysyin -miten te ette pelkää minua? Tuohon kauris vastasi -Olet keijun ruumiillistuma ja osaat kutsua meitä, jutella kanssamme, emme myöskään pelkää sinua, koska pääset huomenna keiju kouluun.

Seuraavana aamuna menin uudestaan metsään. Kutsuin eläimiä. Kauris, ilves, hiiri, myyrä ja jänis tulivat näyttämään keiju koulun. Menimme kouluun kannon alle. Opettaja tuli vastaan. Hän kertoi koulun säännöt -Et saa kertoa kenellekään, etkä voi käydä kesken koulun metsän ulkopuolella. Hyväksyin säännöt, koska olin innoissani. Opettaja näytti myös huoneeni ja luokkamme. 

Tällä tiellä olen. Osaan jo paljon keijujen taitoja. Lentäminen ja taikominen ovat mielestäni hauskimmat. Nyt saan jo käydä äidin luona. Elämä alkaa jo olla keijun elämää.