Ratsastus Neilikan silmin

Saan taas kirjoittaa aivan itse. Tälläkertaa ratsastuksesta.

Alkuun kävellään, joko minun vauhtia ja kerrotaan kavereille missä menneen, tai niiden työmyyrä laiskiaisten joukossa, jotka matelevat HITAASTI. mennään noin hetki ja ratsastaja ottaa ohjat käteensä. Ei huvita tuollainen.

Kuski aloittaa ratsastamalla, joko käynnissä eli erittäin tylsää. Välillä saan aloittaa ravilla omaa tahtiani rennosti loivia kaaria.

Käynti aloituksen jälkeen nyt tulee ravi verryttely. Siitä sitten välikäyntien pariin.

Nyt alkaa hauska osuus. Voidaan aloittaa, joko laukka työskentely tai ratsastaja alkaa prässätä minua hitaaseen rauhalliseen liikkeeseen käynnissä ja ravissa. Nyt saan alkaa esitellä kaikkea mitä minä osaan.

Yleensä nyt alkaa joko sileällä hinkkaaminen eli hauskaa tai estehyppelöt eli super hyper hauskaa.

Ilman laiskiaisia nyt tulee hieman lisää laukkatyötä ja tämän loppuun teemme vain ympyröitä laukassa välillä minua jopa pyydetään eteenpäin.

Laiskiaisten kanssa alkaa nyt taas puksutus possujunaa eteenpäin. Ilman heitä ravaamme omaa rauhallista tahtiani kentällä.

Taas kävellään, joko kentällä tai sen ulkopuolella. Väleissäkin joutuu kävellä tell me why.


(Tässä taas tuon naisen näkemyksiä eli koska hän ei usko minua kertokaa hänelle miksi joskus kävellään...)  

Neilikan tarhapäivä

Noniin esittelen nyt tavallisen ulkoilupäiväni.


Noin klo 8-9 pääsen BFF Wonyn kanssa ulkoilemaan. Muuten seisoisin, mutta Wony pitää aamujumpan.


Klo 11-12 on lounas ja lounaaseen liittyvä jumppa tuokio.


Päivällä on monta jumppaa by Wony ja muutama venyttely ja hetki aerobista. Jos käyn leipätöissäni niin pääsen takaisin tarhaan Wonyn hörinän saattelemana.


Kiitos Wonyn en liho vaan pysyn mukavan sutjakkaana.


klo 16 näin talvella minut haetaan Wonyn kanssa sisälle. Huomenna on edessä uusi mukava tarhapäivä. Wony myös antaa urheilullisia kotiläksyjä esimerkiksi pyöri karsinassa tai jotain muuta vastaavaa.

Pakkaaminen ratsastus leirille osa 1

Ajattelin kirjoittaa kaksi osaisen postauksen mitä pakkaan ratsastusleirille. Ensi kesänä on minun ja Neilikan suunnitelmissa kaksi ratsastusleiriä. Toinen on "koti tallilla" ja toinen on Sappeen ratsutilalla. Kotiin ei tarvitse Neilikan tavaroita pakkailla, mutta omani pysyy samana molemmille. Olen jo nyt alkanut suunnitella kesän pakkaamisia eli nyt aloitetaan.


Minulle otan:


ratsastukseen:


ratsastushousut
 ratsastushanskat
kypärä
 koulu- ja esteraippa
chapsit ja kengät tai saappaat
 turvaliivi
 ratsastussukkia
kannukset


vaatteita:

pitkähihasia
 toppeja ja t-paitoja
 nilkkasukkia
 alusvaatteita
 collarit
yökkäri
 huppareit
 bikinit ja pyyhe
sadetakki


muuta:

 lakanat ja makuupussi
 harja ja ponkkareita
hygienia tarvikkeita,esim. dödö,saippuoita,hammasharja...
 kuulokkeet,laturi ja puhelin


nice to have:

leiripäikkäri ja kyniä
 aurinkovoide ja hyttysmyrkky
 kamera ja kameralaukku
 tennarit
 kumpparit
 crocsit
 villasukat
 karkkia
 rahaa




Neilikan lista:


riimuja 2kpl,
 naruja 2kpl,
 kärpäshuppu
 kuljetusuojat
 passi
harjoja,
kaviokoukkuja,
sieniä,
 harjanselvitysharja,
 suojat,
huopia 2kpl,
satula ja vyö,
suitset & mahd. apuohjat,
passi
 ensiaputarvikkeita (helosan, kuumemittari..jne),
ruat & joku millä niitä laittaa & sanko.
 linimentti & kylmäyssuojat
Showsheen
Kumilenksut
Fleece x2
Vohveliloimi
Sade ja ötökkäloimi
Lämppärit






Saa kommentoida ja kertoa puuttuuko, jotain oleellista tai onko jotain liikaa.

toiveita

No niin joulukalenterin päättymisen kunniaksi voisin kysellä kevääksi toiveita... Esitän vaihtoehtoja ja kommentoikaa mitä haluatte.


A) mitä pakkaan leirille
B) vuosi 2016 katsaus
C) My Day
D) kilpailu my day
E) Novelli
F) Runo
G) jotain muuta? Kerro mitä?

Luukku 24

Hyvää joulua ja nauttikaahan kuvista, mukana myös pieni joulu novelli.

Perheeseeni kuuluu äiti, isä, minä, sekä kaksoissiskoni. Sisareni kanssa synnyimme kymmenen vuotta sitten lähellä jouluaattoa. Olemme lähes samanlaisia ulkonäöllisesti, mutta tutustuttuasi meihin huomaat, että olemme kuin yö ja päivä, kirjaimellisesti. Tämä tarina kertoo hieman erilaisista luonteistamme.

Eräänä kesänä kävellessämme siskoni kanssa keskustelimme tapamme mukaan moraalista. Sisareni mielestä hän on aina oikeassa, hän osaa kaiken. Hän on kuin maailman napa ja kaikki omaisuus kuuluu hänelle. Entä millainen minä olen? Yritän ajatella aina muita. Minulla jos pitäisi valita ateria minulle vai korppu tarvitsevalle annan sen tarvitsevalle. Minä myöskin aina haluan oppia muilta ja olen todella epävarma. Kävimme taas keskustelua joulun tarkoituksesta. Sisareni ei haluaisi jakaa omaisuuttaan, antaa lahjoja tai ajatella lähimmäisiään edes jouluna. Minä en koskaan ymmärrä häntä.

Lähellä joulua sisareni kysyi, en kai anna lahjoja. Vastasin mitä oikein luulet. Sain ankaran mulkaisun. Halusin silti jakaa joulun ajatusta lähimmäisen rakkaudesta. Joululoman alkaessa ja koulun päättyessä aloin tapani mukaan huolehtia muista. Jätin syömättä antaessani muille, Annoin vaatteeni muille. Tein mitä vain muiden vuoksi. Laihduin, menetin lihaksiani, mutta olin onnellinen, vaikka annoin enkä saanut mitään.

Painoni ollessa puolet alkuperäisestä, sekä omistaessani yhden vaatekerran, en ollut alkuperinkään ylipainoinen päinvastoin. Rakas sisareni kysyi, ”miksi pidän huolta muista enkä itsestäni?” Vastasin yhden sanan ”lähimmäisen rakkaus.” Hän antoi leipänsä puolet vaatekaapistaan ja kysyi ”Onko tämä sitä?” Nyökkäsin, itkien onnesta.

Hyvällä maulla saa kommentoida kuvia ja novellia! Nauttikaahan joulusta! <3

Luukku 23

Tänään paljastan Neilikan viikon pääpiirteittäin.

Maanantaina, minun tai isäni kanssa kevyt ratsastus tai juoksutus.
Tiistaina, kouluvalmennus tai itsenäinen rankempi ratsastus.
Keskiviikkona, Isäni ratsastustunti tämäkin on Neilikalle aika kevyt päivä.
Torstaina, minun ratsastustunti on koulua tai esteitä.
Perjantaina, itsenäisesti sellainen normaali ratsastus.
Lauantaina, itsenäisesti puomeja, kavaletteja tai pieniä esteitä.
Sunnuntaina, rankempi sileän treeni itsenäisesti.


Nämä ovat siis meille toimivaksi todettu suunnitelma. Meillä on myös kokeneita hevosihmisiä auttamassa viikkojen suunnitteluissa, joten voi kommentoida asiallisesti meidän viikkoamme.

Luukku 22

Minun eli arvoisan Neilikan ikiomat aakkoseni.

A= Apina, jostain syystä kuskiani kutsutaan esteillä välillä apinaksi. Tell me why?
B=Banaani, on ihan sairaan hyvää. <3
C=Kouluradalla, siinä tapahtuu kaikkea kivaa.
D=Dötrar, Nakkerin vappunen ja Nakkerin hennikki. <3
E=Esteet, noita huisin hauskoja mitä mennään joskus, ja sit ku mennään nii minä tyttö meen aika lujaa.
F=Fina dötrar, rakkaat tyttäreni.<3
G=Google, sieltä nuo typerät jos minulla on jokin "hätä"...
H=Hevonen, naapurini?
I=Isä, Köyhien ystävä.
J=Juhannus, keskellä laidun kesää.
K=Kouluratsastus, kun ratsastaja pyytää ja pääsen esittelemään taitojani niin aivan huisin hauskaa.
L=Loma, ei kiva, ei pääse töihin.
M=Mössö, Ruokaa. <3
N=Neilikka, tarvitsetko selityksiä?
O=Okseri, saa luvan kanssa hyppiä pitkälle ja korkealle.<3
P=Poni, ollessani rokotuslomalla kuulin tarinoita ponista.
Q=Emmäävaatiiä
R=Rakkaani, kuulen tätä todella paljon tuolta, joka ratsastaa usein.
S=Suomi, rakas kotimaani.<3
T=Tuuli, saa tuon yhden kuskin syyttämään, että yritän olla kovin säikky.
U=Uusi, kaikki uusi on jännää.
W=Wony, tarhastani löytyvä rakas ihana ystäväni, jonka kanssa lainaamme heiniä toisillemme ja jopa rapsuttelemme toisiamme.
X=sellanen tyhmä este, jota pitää ylittää hitaasti...
Y=Yö. Tallin rauhallisinta aikaa.
Z=zzz... kuuluu ku naapurit nukkuu...
Ä=Äiti, Rakas äitini Tenava tähti.
Ö=Ötökät, hyiyökjakpois!

Luukku 21

Perheemme teki vuoden 2016 alussa päätöksen. Me hankimme Oman hevosen.


Aloimme vähitellen etsiä hevosta netistä, mutta ratsastuskoululla, jolla käymme tuli myyntiin eräs suosikki hevosemme. Pienen vastoinkäymisen, vuoksi totesimme, ettei se ollut meille sopiva hevonen.


Myöhemmin keväällä aloimme etsiä vieläkin enemmän. Kävimme koeratsastamassa monia hevosia.


Noin kymmenen koeratsastusta, kahta klinikka reissua ja paljon epätoivoa myöhemmin löysimme ilmoituksen suomenhevos tammasta. Ilmoituksen hevonen vaikutti liian reippaalta, mutta muuten ihan hyvältä.


Menimme siis katsomaan ja kokeilemaan tätä suomenhevosta. Ensimmäisellä kerralla minä ihastuin varovaisesti taas kerran, mutta isäni oli hiukan epävarma vielä. Toisella kerralla hevonen vaikutti niin hyvältä, että klinikalle mentiin taas. Itse ainakin olin todella täynnä pelkoa edellisten epäonnistumisten vuoksi.


Klinikalla oli tuttu eläinlääkäri tutkimassa hevosta. En yhtään helpottunut, vaikka alun tutkimuksissa ei näkynyt mitään erikoista. Hevonen meni röntgen kuvaukseen. En uskaltanut mennä kuulemaan tuloksia.


Maksoimme ja lastasimme hevosen traileriin ja kuulin sen. Olin maailman onnellisin meille tuli oma hevonen nimeltään Mäki Neilikka.


En uskonut, että meille tulisi suomenhevonen, tamma, mutta Neilikka on perheessämme todella tärkeä ja rakas perheenjäsen.

Luukku 20

Ajattelin hieman avata millainen olen opiskelijana. Tälläkin kerralla kerron viisi faktaa.

1. Yritän parhaani.
2. Käytän mahdollisimman paljon aikaa koulun hyväksi.
3. Olen aika epävarma.
4. Olen toista vuotta lukiossa.
5. Minulla on paljon harjoiteltavaa opiskelu tavoissa ja tekniikassa.

Luukku 19

Neilikan ruoat yritetään pitää mahdollisimman yksinkertaisena.

Ilta ruoka

Aamu ruoka

Neilikan herkku mash

Aamulla:
0,5l Pavo natures best mysli.
0,5l Pavo yrtti.


Ratsastuksen jälkeen:
Elektrolyytti ja 0,5l Pavo mash turvotettuna.


Ilta:
1dl kivennäinen.
1mitta cortaflex.
1mitta suolaa.
2mittaa sinkkiä.
0,5l mysliä.
0,5l yrttiä.


Heinää neljä kertaa päivässä. Ulkona heinä on ulkona sopivan säännösteltyä kiitos tarhakaverin.


Nämä ovat siis meillä toimiviksi todettuja yhdistelmiä. Näiden avulla on saatu pidettyä ihan hyvinvoivan oloisena.

Luukku 18

 Eli tässä on vielä loimien esittely pääpiirteittäin.

Talliloimet:

Ulkoloimet:

Meillä on monia muitakin, mutta ne on ostettu käytettyinä ja/tai poistuneet mallistoista.

Kuivatusloimet:

Kaikki on, joko ostettu käytettyinä tai poistuneet mallistoista.

Luukku 17

Ajattelin kirjoitella postauksen elämäni hevosista kaikista en löytänyt kuvaa.

Ego:

Poni, joka pelätessäni esteitä vei kaikesta ja aina turvallisesti yli. Opetti herkkyyttä ratsastukseeni. Toimi eräänlaisena luottoratsunani. Vuoden 2016 syksyllä tämän äärettömän kauniin ja ihanan tammaan oli aika laukata vihreämmille niityille. 

Nigeria:

Hevonen, jolla on yksi suurimmista paikoista sydämessäni. Tämä tamma pelätessäni ratsastusta kevyesti, sekä erittäin hellästi kantoi minut selässään vaikka itseäni pelotti suunnattomasti. Hänen kanssaan ylitin ensimmäisen maapuomin erään todella jännittävän estevalmennuksen jälkeen. Nikke myös tuki minua tuona raskaana kesänä, kun jouduin hyvästelemään entisen ylläpitohevosemme sen muuttaessa, sekä kesänä kun ravasimme kokeilemassa puoliverisiä ajatuksenani en halua suomenhevosta. Niken lämpimän turvan luokse pääsin aina ja se oli hetkittäin elämäni pelastus.

Black Line:

 Herra, joka antoi ja opetti paljon. Omistaa sydämestäni suuren osan. Läppä oli toisaalta ihana ja sympaattinen herrasmies, joka myös osasi olla hieman omalaatuinen. Herra oli ylläpidossa meillä noin kaksi vuotta, jonka aikana kävimme myös herran ensimmäisissä koulukilpailuissa. Läpän kanssa koimme monenlaista. Läppä oli tukena ja turvana, sekä osasi olla myös aika mielenkiintoinen. Läppää on todella hankala kuvata sanoin. Läppä on vain niin Läppä hevonen...<3 Herra vain ei ollut meille oikein sopiva ja lähtikin omistajansa kanssa kohti Viron leudompia talvia.

Mäki Neilikka:

Hevonen, joka saapui loppukesästä 2016 ihastuttamaan elämäämme. Neilikka on jo nyt opettanut ainakin itselleni todella paljon hevosista, ratsastuksesta, sekä elämästä. Päivittäin myös opin uutta. Neilikan kanssa olemme ehtineet käydä monissa kisoissa, sekä muutenkin kokeneet mukavia asioita. Neilikka omalla ihanuudellaan on pelastanut harmaatkin päivät. Hänen kanssaan on elämässämme polut täysin avoinna. Neilikka omaa myös suurimman paikan sydämessäni ensimmäisenä omana hevosenamme. 

Tässä oli pientä esittelyä elämäni hevosista. Mukaan olisi voinut lisätä vielä monia muita hevosia ja poneja. Esimerkiksi ensimmäisen kilparatsuni nf EL Iiron, jonka kanssa poikkeuksitta saimme kisoista (olin siis esteratsastaja) 2-14 kieltoa.

Luukku 16

Tänään vuorossa on minä ystävieni mielestä. Olisin voinut pyytää montaa muutakin kertomaan mielipiteensä, mutta postaus olisi venynyt.
+yritteliäs
+ iloinen
+ jaksaa kuunnella
+ ahkera
+ luova
+ varmasti luotettava
+ osaat auttaa
+oot huippu ratsastaja ja ihanaa talliseuraa( tätä lukiessani etenkin tätä tuli itselleni "roska" silmään.)
+ pistät muut itsesi edelle
+ Yrität aina miellyttää kaikkia ja oot valmis taipumaan vaikka miljoonalle mutkalle muiden takia






- turhankin arka
- ajat jolloin et halua puhua
- välillä todella kova ääni
- se et hätäilet
- Välillä huolehdit muista liikaa ja unohdat pitää huolta itsestäs
- Otat kaiken tosi vakavasti, mikä on myös hyvä juttu, mut välillä olis hyvä höllätä ihan vähän ja huomata, ettei maailma kaadu siihen ❤
- Vietät suurimman osan ajastasi koulussa/tallilla, jälkimmäisessä ei kyl tietenkään oo mitään vikaa, mut välillä sunkin ois hyvä lähtee vaikka oikeesti toiseen kaupunkiin, käydä leffassa ja unohtaa kaikki "tavallinen", tai sit oikeesti ihan vaan rentoutua, lukee hyvää kirjaa tai jotain ❤
- Sun pitäis oppia rauhoittumaan ennen nukkumaanmenoa ja opetella menemään aikaisin nukkumaan, niin jaksaisi paljon paremmin!
- Säännölliset ja tasapainoiset ruokailut olis ihan jees ❤


Kiitos kaikille vastauksista💖

Luukku 15

En viitsi hirveästi kuvailla tallilla, jolla Neilikka asustelee eli olen vain etsinyt googlesta kuvat, jokaisesta tuotteesta.

Tässä varustepostauksessa esittelen suojat.

 

Ratsastukseen:

Tästä setistä omistamme vain suojat.

Tämän väriset on myös takajalkoihin. Samanlaiset on myös turkooseina.

Pinteleitä ja patjoja meillä on myös melkein, joka lähtöön.

Hoitoon:

Luukku 14

Enää kymmenen vuorokautta jouluun eli ajattelin kirjoittaa Neilikan jalkojen hoidosta.

Päivittäisinä rutiineja on kunnon kävelyt ja verryttelyt ennen ja jälkeen ratsastuksien. Laitamme myös jokaiseen ratsastukseen suojat, joka jalkaan ja bootsit etujalkoihin. Kouluratsastuksessa vaihdellen, joko koulusuojat kaikissa jaloissa tai eteen koulu- ja taakse hivutussuojat. Esteillä edessä jännesuojat ja takana hivutussuojat.


Kylmäyksessä emme käytä linimenttiä kuin todella harvoin, koska mielestäni se ei ole kovin tehokasta rankemman ratsastuksen jälkeen. Linimenteissä myös jos haluaa tehokkaamman tuotteen astuu doping varoajat mukaan kuvioihin.


Neilikan jalkoja siis, vaikka hän ei oikein pidä, mutta silti kylmäämme jalat pakastettavilla kylmäyssuojilla tai kylmällä vedellä tai lumella.


Esteiden jälkeen, siis jos hyppäämme kunnolla Neilikka saa tallisuojat, joka jalkaan.

Luukku 13

Minulle annettiin pyyntö kertoa, millainen tuo tyyppi, joka eniten minua hoitaa ja liikuttaa.
Ajattelin kertoa seitsemän asiaa hänestä.


1. Antaa herkkuja. Ei kovin paljoa mielestäni, mutta antaa ainakin välillä.
2. Keksii mukavia aktiviteettejä.
3. Kyttäilee eri asioita. On vähentänyt tätä, mutta välillä tätä tapahtuu.
4. Tarkka. On todella tarkka kaikesta, mitä kanssani tapahtuu.
5. Kunnianhimoinen. Tähtää jonnekkin "kilpailuihin" lähitulevaisuudessa.
6. Arka. Kun sitä jännittää tai kuvittelee ongelmia niin saan vastuun itselleni.
7. Arvostaa minua. Tehdessämme yhdessä jotain minä saan kaiken kunnian häneltä, kuin hän ei tekisi mitään, mutta parempi näin päin.

Luukku 12

Vihdoinkin sain luvan kertoa mielipiteeni erilaisista asioista. Tuo kaksijalkainen joutuu toimimaan kirjurinani.


Ruoka: Miksi kysyt tälläistä ruoka on varmaan parasta mitä tiedän.
Kouluratsastus: Todella hauskaa, jos saan päteä taidoillani ja saan tarpeeksi monipuolisia tehtäviä.
Esteratsastus: Todella kivaa, kun saan mennä kovaa ja korkealta. Varsinkin kun tuo yksi kuski pysyy yleensä ihan hyvin kyydissäni, hieman vikisten, mutta kuitenkin.
Wony: Tarhakaverini. Alkuun hirvittävän pomo, mutta nyt alamme jo omasta mielestäni olla aika ystäviä.
Ihmiset: Tuovat mukanaan ruokaa.
Maastoilu: Hauskaa ja silloin pääsee kovaa.
Pelottavat asiat: Ovat pelottavia vasta kun ratsastaja pelkää niitä.
Talli: Iltaisin meluisa, mutta muuten mukava ja täällä on sellanen sisäpaikka (maneesi).
Kisat: Hauskoja ja kivoja ja kaikkea. Pääsen pätemään taidoillani.
Lempiherkku: Se sellanen kivi. Vaikka kaikki ruoka on ihan parasta.

Luukku 11

Eli 10 faktaa Neilikasta, koska kymmenen vuotias hevonen.
1. Syntynyt 4.6.2006.
2. Kahden varsan äiti.
3. Isä Köyhien ystävä.
4. Isä kuollut 2.9.2016.
5. Äiti Tenava tähti.
6. Äidin puolelta yksi puoli veli.
7. Isän puolelta 7 puoli siskoa.
8. Isän puolelta 5 puoli veljeä.
9. Säkäkorkeus 157cm.
10. Niin suomalainen suomenhevonen, kuin vain olla ja voi.

Miten kisat meni

Tuo vikisijä antoi luvan kirjoittaa tämän päivän kisoista aivan itse. Onneksi koska meillä on niin paljon näkemyseroja aiheesta. (juu totta on yritän väleihin kommentoida omalla näkökannallakin jotain. Neilikan vastauksista huolimatta yritin ratsastaa tamma vain jyräsi menemään 6-0.)


Sain siis mennä kaksi rataa, vaikka en olisi halunnut mennä pieniä tammoja syövään maneesiin... Suosittelen kaikkia varomaan tuollaista paikkaa... Huomenna kuulemma joku guru tulee kertomaan mitä nuo minit pyytävät minulta ja kuulemma, ettei maneesi ja hevostraileri syö minua. ( juu siis jo ennen verryttelyä keskustelimme mennäkkö maneesiin ja sama keskustelu käytiin kolme kertaa. Lopussa N juoksi kuin hauki rannasta sisään.)


Verryttelyssä kuski ei kertonut mitään joten menin normaalisti mukisematta kaikki esteet. (kaikista mentiin yli paikat oli aika mielenkiintoisia ja vauhti oli aika reipasta.)


Ensimmäisellä eli kuulemma 60-65 cm radalla menin reippaasti yli kaikesta. Hyppäsin suurimman osan ihan kunnon vauhdilla ja tarpeeksi isoilla hypyillä, mutta sarjalla taas kuski vinkui ja erehdyin kuunnella ja sit möngittiin aika hitaasti yli. Sain ruusukkeen, mutta jouduin talutettuna palkintojen jakoon... Tylsää. (mentiin tosiaan rata mielestäni turhan reippaasti enkä löytänyt harjoituksien touchia touhuun... Neilikka myös joutui korjailemaan mokiani vaikka en saanut apuja läpi kuin sarjalla.)


Esteet nousi ja sain hypätä toisen radan, vaikka kuski vinkui. Alkuradan sain mennä reippaasti ja korkealta ja kuski ei tehnyt huonoja päätöksiä. Taas kuskini ei koskaan opi sarjaa ratsastamaan huono tie ja vauhti ja kaikki niin minä en hypännyt en nyt mikään täys automaatti ole. Loppuun kunnialla ja ratsastajalta kehut. Luokassa saimme taas ruusukkeen. Ratsastaja voisi kyllä opetella olemaan vinkumatta ja auttaa minua töissäni. (En tehnyt huonoja ratkaisuja koska avut vaan ei menneet läpi. Neilikka hieman ilman lupia teki ratkaisuja. Kieltämättä uudenvuoden lupauksekseni lupaan opetella hyppäämään hiljaa. Opettelen myös ratsastamaan sarjoja. Ärsyttää kun aina sarja on se mikä epäonnistuu ja olen jopa vihainen itselleni kun en ikinä radalla onnistu noin yksinkertaisessa asiassa. Kaikki muut menee paitsi sarjat. Kirjoitan omalta osaltani valtavan tunnekuohun vallassa, koska SARJA...)


ps. Kuvia en näistä kisoista löytänyt.

Luukku 10

Eli koska olen 17 vuotias kirjoitan 17 faktaa minusta.
1. Nimeni on Aili Pietilä.
2. Perheessäni on 3 jäsentä ja Neilikka.
3.Neilikka on ensimmäinen eläimemme.
4.Olen toista vuotta lukiossa.
5. Olen Mäntän lukiossa.
6. Minulla on vieläkin karkkipäivä.
7. Arvostan ystäviäni suuresti.
8. Olen herkkä.
9. Yritän parhaani aina.
10. Olen tarkka.
11. Haluaisin urheilla enemmän.
12. Opiskelustani ei kannata ottaa mallia.
13. Olen todella säikky.
14. Huolehdin muista.
15. En huolehdi itsestäni kunnolla.
16. En pidä itselleni shoppailusta.
17. Pidän hevostarvikkeiden katselusta.


Voitte myös toivoa halutessanne, että kerron lisää jostakin.

Luukku 9

Vastauksia kysymyksiinne.

Miten päädyit ratsastuksen pariin?
Kaikki on alkanut, kun meidän piti mennä mummuni kanssa katsomaan tipuja, jonnekkin helsinkiläiselle kotieläintilalle. Tipujen luo oli todella pitkä jono, joten päädyimme Tuomarinkylän tallille. Itse en muista hevosta tarkemmin kun olin todella nuori silloin. Hevonen oli kuulemma iso, musta ja todella hikinen, kun sain koskea sitä hevosta. Myöhemmin eli muutama vuosi myöhemmin halusin sukulaisen ponin selkään. Ensimmäisellä luokalla kaverini kertoi lähellä olevasta ratsastuskoulusta. Pari viikkoa ylipuhuin vanhempia ja sillä tiellä ollaan nyt...


Kuka on ollut sinulle tärkein hevonen?
Tähän kysymykseen on todella vaikea vastata yhdellä nimellä, mutta luulisin hmm... Tammat Ego, Nigeria, sekä Mäki Neilikka ja ruuna Black line. Voitte toivoa tarkempia esittelyjä ja selityksiä jos jotakin kiinnostaa.


Mikä hevosissa on parasta?
Niiden seura... Vaikka itsellä olisi paha olla niin hevosten seurassa kaikki paha unohtuu ja kaikki on vain mukavampaa.


Ei tullut montaa kysymystä eli tästä tuli todella lyhyt postaus.

Luukku 8

Minä The Neilikka sain kunnian kirjoittaa, mitä tälläinen tamma haluaa joulupukilta. En kyllä ole kuullut muuta kuin, että se on sellanen vanhus ja partainen. Nuo minun palvelijani vihjailivat, että saisin joululahjoja, koska olenhan minä ollut NIIN ihana.

Arvoisa joulun pappa!

Olen ollut kiltti hevonen, ja tehnyt aina mitä pyydetään.
Haluaisin jouluna Paljon kaikkea hyvää ruokaa. Haluaisin myös sellaisen ihanan koulusatulan, joka on sellainen ihana. Haluan myös kaikkea mitä sillä Valegrolla ja Totilaksella on ne on niin<3 haluaisin itsekin yhtä isoihin kilpailuihin... Palvelusväkeni voi yrittää soittaa, niin älä vastaa ne ei ymmärrä mitään selittää jotakin rahoista. Haluan oman omena puun karsinaani ja myös Wonylle! Haluan ikioman raapimispuun en saisi noitten tyhmien mukaan hinkata karvaani, ja pukevat siksi typeriä loimia päälleni...

Kiitos pappa jos tuot nämä kaikki minulle!

Luukku 7

Ajattelin kirjoitella, ensin omat aakkoset ennen Neilikkaa.

A=Aada, ystäväni, joka auttaa käytännössä kaikessa missä pyydän!💖 Kiitos paljon!!!!💖 http://ystavanihevonen.blogspot.fi/
B=Black Line, entinen rakas ylläpitohevosemme.<3
C=C, eli kirjain jossa tapahtuu kouluradoilla paljon kaikkea kivaa.
D=deadline, asia joista en pidä yhtään, jos aika on lyhyt.
E=Ego, yksi itselleni tärkeimmistä hevosista, joka tällä hetkellä on yksi taivaan kirkkaimmista tähdistä.
F=yritän perustaa elämäni faktoihin.
G=Geeli on ällöttävää mielestäni.
H=hevoset
I=Iiro<3, poni
J=Joulu
K=Koulu
L=Liikunta
M=Mäki Neilikka, tarvitseeko selventää?<3
N=Nigeria eli Nikke, hevonen, jonka ansio/syy miksi vielä ratsastan.<3
O=Oppiminen
P=Partio
R=Ratsastus
S=Suomi
T=Tango, tanssiminen on mielestäni mielenkiintoista.
U=Uudet asiat
V=Vanhemmat
Y= ystävät.
Ä=Äiti

Luukku 6

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille! Muistakaahan kiittää tänään kaikkia sotiemme veteraaneja, käydä sankarihaudalla ja pitäkäähän hyvää huolta kaikista Suomenhevosista nyt ja tulevaisuudessa!💖

Elovena tyttönä kuvissa on Aada Rouhiainen linkki blogiin postauksen lopussa

 Linkki ystäväni Aadan blogiin.

luukku 5

On hauras elämä,
 kirkas ja hämärä,
 voimassaan väkevä,
 hetkessä särkyvä.
 Läpinäkyvä.
 Se antaa enemmän
 jos pyytää vähemmän.
 Vain hetken kestävä,
 hauras on elämä.
http://www.letssingit.com/hector-lyrics-hauras-rrf65ld#ixzz4Nkg3X8ms
Vuosi on kulunut niistä valvotuista öistä, stressistä ja pelosta jota tiedon puute varjosti. Pelkäsin koska en tiennyt. Pelkäsin menetystä.




Vuonna 2015 olin ratsastusleirillä ja oli tiistai ilta. Palasimme leiritalolle pitkän päivän jälkeen. Avasin puhelimen ja näin 5 puhelua isältäni ja viestin "soita HETI kun pystyt." Tiesin ettei isäni soita turhaan ja sydämeni jätti muutaman lyönnin välistä. Laitoin viestin, että nyt voit soittaa koska en vain itse kyennyt soittamaan. Isäni soitti.




Puhelimeen vastatessa tervehdin ja tuli todella pitkä hiljaisuus. Isäni sanoi "Äitisi on pudonnut hevosen selästä ja on nyt sairaalassa." En kyennyt vastaamaan mitään ja teki sydämeni pohjasta mieli painaa punaista luuria ja heittää puhelin mäkeen, alkaa itkemään ja vajota maan alle. Isäni viimeiset puheet menivät aivan sumuun. Leirillä mietin miksi miksi tämä tapahtui. Puhelusta seuraavana päivänä kuulin selkärangan murtumista ja leikkauksesta. (saatoin kuulla aiemminkin, mutta en vaan voinut ajatella mitään.)




Ratsastusleirin jälkeen isäni haki minut leiriltä. Autossa oli painostava hiljaisuus ja kuulin äitini on teho-osastolla. Sairaalassa hän monien vaiheiden kautta pääsi hieman ennen joulua kotiin. 💖




Tapahtumat saivat kunnioittamaan elämän haurautta ja suhtautumaan enemmän tunteella pieniinkin asioihin. Olen ikuisesti kiitollinen niistä pienistä asioista joiden ansiosta minulla on vielä äitini. Tätä postausta ei ole ollut helppoa kirjoittaa kaikki pienet yksityiskohdat huomioiden.

Luukku 4

 Tässä luukussa paljastan elämääni tallin ulkopuolella.

Lukiolaisena, partion johtajana, sekä hevosen omistajana arkeni on voisin sanoa hieman kiireistä. Viikossa minulla on yksi tai kaksi tallitonta päivää, yhtenä iltana johdan tarpoja vartiota, muina päivinä liikun tallilla. Liikuntaa yritän tunkea arkeen mahdollisimman paljon.

Tavallinen arkipäivä on koulua, talli reissu, opiskelua, yritys ehtiä lepäämään, sekä jotain syötävää jonnekkin väliin.

Partioon käytän tavallisella viikolla noin 3h suunnitteluineen. Liikuntaan lihaskunnon harjoitteluun ja satunnaiseen lenkkeilyyn ehkä tunnin tai maksimissaan kaksi viikossa. Loppu osa viikosta kuluu nukkumiseen, opiskeluun, hevosteluun, sekä satunnaiseen väli aktiviteettiin.

En oikein osaa keksiä tavallisesta arjesta enempää kirjoitettavaa tylsän yksipuolisen elämäntyylini vuoksi.

Luukku 3

    Historiaani ratsastajana alkutaipaleesta alkaen kuvina en tiedä vuosia tiedän vain järjestyksen, joten nauttikaahan vaikka häpeän näitä katsoessani.

Ensimmäiset estekilpailut

Kuvia saa kommentoida hyvän maun rajoissa. Toivottavasti edes, joku huomaa minussa edes hieman kehitystä.